Volgan rannalla

Paluu Venäjälle ei kaikille ollut mieluinen, mutta minä en pistänyt sitä pahakseni, sillä onhan täällä paljon asioita joista nauttia *KRHM* kuten muun muassa ruokien hinta. Ainoa asia jota itse kammosin paluussa, oli oikeastaan junamatka, joka kaikessa pituudessaan osaa olla kiduttavan puuduttava, sillä junassahan ei nukuta noin vain. Pelkkä tärinä ei ole ainoa tekijä unettomuuteen, mutta myös kuumuus tekee nukkumisen vaikeaksi.  Tällä kertaa tosin tulin kaivaneeksi täyteen ladatun musiikkisoittimeni laukkuni pohjalta ja kuuntelin musiikkia siitä lähtien, kun kaikki halusivat nukkumaan jo kymmeneltä illalla. Sain nukuttua aluksi tovin, sitten heräsin yhden maissa kuumuuteen ja kuuntelin musiikkia katsellen ohi vilahtavien valojen tanssia katossa ja seinissä.

Perille päästyämme hyppäsimme kuuden maissa ulos junasta ja suuntasimme aamupalalle Mäkkärin luukulle ja siitä sitten ratikalla kohti yliopistoa. Suomessa raahasin laukkuni ylös kuudenteen kerrokseen, eikä ohi mennyt nuori mies tarjonnut apuaan vaikka jutteli ohimennen minulle. Venäjällä raahasin puolet kevyemmän matkalaukkuni ylös ratikkaan ja heti oli lähin JUOPPO auttamassa laukun kanssa. Hävetkää, Suomen pojat, hävetkää! Rautateiden ja varallisuuden kasvun lisäksi Venäjä ei näemmä muinoin onnistunut tuomaan Tsaariensa mukana Suomeen syvään uurrettuja käytöstapoja.

Volgan rannalla.

Muutoin elo on ollut rauhallisen koomamaista näinä parina ensimmäisenä päivänä, mutta sydämentykytyksiltä ei ole säästytty! Tiistaina heti ensimmäisenä meille pidettiin verbikoe, josta ei minulla ollut pienintäkään muistikuvaa, mutta saimmepa käyttää kokeessa venäläistä selittävää sanakirjaa, joka pelasti muutaman pikkutilanteen, mutta voin silti myöntää ”ryssineeni” sen kokeen. Menköön, isommat kokeet ovat vasta tulossa. Kävimme tyttöjen kanssa syömässä venäläistä pizzaa! Ensimmäinen pala meni hyvin ja maistuikin hyvältä, mutta viimeisten kohdalla lätty maistui jo puulta, sillä täytteenä oli vain pekonia, sieniä ja kamalat kasat mozzarellaa. Ei mausteita. Muutenkin täytevaihtoehdot rajoittuivat sieniin, kinkkuun, salamiin, pekoniin, kananpoikaan ja mozzarellaan. KAIKISSA pizzoissa oli oletustäytteenä tomaattikastikkeen lisäksi sienet. Kävimme jälleen Hobby i ty:ssä ostamassa taiteilutarvikkeita Seran ja Tanjan kanssa: ostin kymmen euron hintaan lehtiön, kaksi paksua ja kaksi ohutta pehmeälyijyistä kynää ja fiksatiivipullon. Kotona Suomessa en varmaan saisi edes sitä fiksatiivia kympillä.

Säät lämpenivät täällä ja mittari on näyttänyt 25 astetta kadulla ja monet kahvilat ja baarit ovat avanneet terassikauden. Minä, Tanja ja Sini suuntasimme eräänä päivänä kävelylle Volgan rannalle kamerat mukanamme. En ollut nähnyt vielä Volgaa ilman jäätä, joten kokemus oli taas omanlaisensa ja sää helli ihmisiä, jotka kuljeskelivat joen molemmin puolin. Ensin käveleksimme aivan joen rannassa ja menimme sitten kaupungin puistoon kuljeksimaan ja etsimään kahvilaa tai terassia janon alkaessa kuivata kurkkua, kunnes saimme kuningasidean ja ostimme Sinin kanssa liput maailmanpyörään. Ei se pyörylä niin iso ollut kuin esimerkiksi Linnanmäellä, mutta kyllä siinä puiden latvojen yläpuolelle mentiin ja räpsin rennosti kuvia samalla kun Sini tarrautui kauhuissaan kiinni kopin keskellä olevaan pyöreään tankoon. Yläilmoista laskeuduttuamme kävelimme puistosta sillan yli joen toiselle puolelle, jossa näimme terassin. Siellä nautimme virvokkeet varjossa ja tarkkailimme ohikulkijoita. Olen huomannut, että Venäjällä lapset puetaan hyvin siististi ja tyylikkäästi, mutta silti lapselle soveltuvan peittävästi. Nuorilla pojilla on luultavasti koulussakin suorat housut ja tytöillä ei näe spagettiolkain toppeja, mutta vaatteet ovat hyvin persoonallisia. 

Janoisen paras kaveri.

Tämä hauveli seuraili meitä vähän aikaa.

    Lopuksi hieman tunnelmaan sopivaa musiikkia!