Venäjän kevät on
lyhyttäkin lyhyempi. Vielä viikko sitten ulkona oli jäistä, lumista ja kylmää,
kun taas tänään ulkona tarkeni ilman takkia. Trjohsvetskajan kävelykadulla
huomasin, että lämpöasteita oli lähemmäs 20 astetta! Repikää te muut Suomessa
siitä! Tämä olikin pääsyy siihen, miksi otin tänään asiakseni etsiä itselleni
kevyet pikkukengät, jotka mahtuisivat turpoiluun taipuvaisiin jalkoihini.
Kovilla lämpöasteilla kumisaappaat saavat jalat ”soijaamaan” eli hikoamaan
oikein olan takaa. Tehtävä osoittautui odotettua haasteellisemmaksi erinäisistä
syistä.
1) Venäläisissä kenkäkaupoissa naisille on tasan kaksi vaihtoehtoa, jotka ovat joko tähtitieteellisiä korkeuksia tavoittelevat korkokengät tai suloiset ballerinat, jotka näyttäisivät pullerojaloissani lähinnä naurettavilta.
2) Se perkeleen kauppa ei ottanut vastaan korttimaksua.
3) Kenkien leikkaus piti sopia jojoileville jaloilleni.
4)Väri ei saanut olla valkoinen, kiitos Venäjän katujen runsaan hiekan, pölyn ja vetisyyden aiheuttaman mudan.
Lopputuloksena ostin räikeän siniset pikkukengät hieman vajaan 20 euron hintaan. Harmaita tai edes pinkin sävyisiä ei ollut, joten jouduin taipumaan räiskyvän tumman sinisiin, mutta eikös matkoilla kuulukin tehdä aivopieruostoksia? Siinä vaiheessa, kun totesin pitkin hampain kenkien sopivan jalkoihini, en enää välittänyt materiaalin väristä niin paljoa, sillä kävimme ensin kyseisessä kaupassa, en löytänyt sopivia kenkiä, joten piipahdimme etsimässä muualta ympäristöstä muita kenkäkauppoja...tuloksetta. Palasimme siihen samaiseen kuumaan kellarimaiseen kenkähelvettiin, jossa käytävät olivat AIVAN liian kapeat. Niillä mahtui kävelemään tasan yksi ihminen, joka joutui siirtymään koko käytävän pituuden verran, jos joku halusi kulkea ohitse. Oli todella ihanaa metsästää sieltä korkokenkien keskeltä keskeltä kapeaa käytävää sopivia kenkiä.
Siinä vaiheessa, kun olin selvinnyt maksuvaiheeseen, myyjä ilmoitti vain, etteivät he ota nyt maksua kortilla. ”Because fuck you, that’s why.” Laskin setelini ja jäin vajaaksi 100 vaivaista ruplaa. Ei helevetti. Ei muuta kuin nostamaan rahaa katutasolta.
1) Venäläisissä kenkäkaupoissa naisille on tasan kaksi vaihtoehtoa, jotka ovat joko tähtitieteellisiä korkeuksia tavoittelevat korkokengät tai suloiset ballerinat, jotka näyttäisivät pullerojaloissani lähinnä naurettavilta.
2) Se perkeleen kauppa ei ottanut vastaan korttimaksua.
3) Kenkien leikkaus piti sopia jojoileville jaloilleni.
4)Väri ei saanut olla valkoinen, kiitos Venäjän katujen runsaan hiekan, pölyn ja vetisyyden aiheuttaman mudan.
Lopputuloksena ostin räikeän siniset pikkukengät hieman vajaan 20 euron hintaan. Harmaita tai edes pinkin sävyisiä ei ollut, joten jouduin taipumaan räiskyvän tumman sinisiin, mutta eikös matkoilla kuulukin tehdä aivopieruostoksia? Siinä vaiheessa, kun totesin pitkin hampain kenkien sopivan jalkoihini, en enää välittänyt materiaalin väristä niin paljoa, sillä kävimme ensin kyseisessä kaupassa, en löytänyt sopivia kenkiä, joten piipahdimme etsimässä muualta ympäristöstä muita kenkäkauppoja...tuloksetta. Palasimme siihen samaiseen kuumaan kellarimaiseen kenkähelvettiin, jossa käytävät olivat AIVAN liian kapeat. Niillä mahtui kävelemään tasan yksi ihminen, joka joutui siirtymään koko käytävän pituuden verran, jos joku halusi kulkea ohitse. Oli todella ihanaa metsästää sieltä korkokenkien keskeltä keskeltä kapeaa käytävää sopivia kenkiä.
Siinä vaiheessa, kun olin selvinnyt maksuvaiheeseen, myyjä ilmoitti vain, etteivät he ota nyt maksua kortilla. ”Because fuck you, that’s why.” Laskin setelini ja jäin vajaaksi 100 vaivaista ruplaa. Ei helevetti. Ei muuta kuin nostamaan rahaa katutasolta.
Uudet monot. Taustalla on Moskovasta ostettu huivi <3 |
Uusien härskinväristen monojeni neitsytmatka vei minut kauppakeskus Rubiniin
keilaamaan tyttöjen kanssa, sillä kämppäkaverillani Julialla oli syntymäpäivät.
Sain kahden pitkän matsin aikana yhden täyskaadon! Tämän jälkeen kävimme
illastamassa ”Patio”-nimisessä italialaisessa ravintolassa juhlistamassa Julian
ikääntymistä. Muut alkoivat siellä suunnitella lähtevänsä Pinta-nimiseen
baariin vielä jatkamaan, mutta minun oli tultava kotiin kirjoittamaan
referaattia. Katja keksi, että juuri paikalle tullut heidän kaverinsa Dima
voisi heittää meikäläisen kotiin ja tulla sitten hakemaan heitä.
Löysin itseni vanhasta (varsin hienosta amerikkalaistyylisestä) autosta keskeltä Tverin kiinnostavaa liikennekulttuuria, mutta enemmän minua hermostutti mistä ihmeestä väännän keskustelua kuskin kanssa huikeilla venäjänkielen taidoillani, mutta loppujen lopuksi matka sujui suuremmitta ymmärrysvirheittä.
Löysin itseni vanhasta (varsin hienosta amerikkalaistyylisestä) autosta keskeltä Tverin kiinnostavaa liikennekulttuuria, mutta enemmän minua hermostutti mistä ihmeestä väännän keskustelua kuskin kanssa huikeilla venäjänkielen taidoillani, mutta loppujen lopuksi matka sujui suuremmitta ymmärrysvirheittä.