Viimeiset sanat.

Nyt Tver on jäänyt rajan taakse ja kaunis kotimaa ottaa matkalaisen vastaan lämpimästi. Matka Tveristä sujui paremmin kuin aikaisemmat matkani Tolstoilla, sillä nukuin verrattain hyvin siihen asti, että oli noustava tullimiesten tuloa varten. Unenpöpperössä tarkistukset sujuivat hyvin ja sen jälkeen hyttikaverini Tanja ja minä valvoimme, kun taas Serafima kävi nukkumaan. Naapurihytistämme kaksi Joensuusta tullutta tyttöä jäivät pian pois ja opiskelutoverimme Tiina ja Toni matkustivat vielä kanssamme toinen Kouvolaan ja toinen Lahteen asti. Siellä Serafimakin jäi pois ja lopulta vain minä ja Tanja jatkoimme matkaa kohti Helsinkiä. Matka sujui ensin hitaanlaisesti kunnes keksimme alkaa lauleskella muun muassa Leevi and the Leavingsin kappaleita ja muita suomalaisia biisejä. Helsingin päässä venäläiset herrat auttoivat minua tonnikeijumatkalaukkuni kanssa ja hämmästyivät sen painoa. ”Kiviäkö sinulla täällä on?”
Vastasin asuneeni kolmen kuukauden ajan Tverissä ja siltä ajalta on jäänyt käteen tavaraa. Äitimuori oli vastassa ja salaatilla käytymme palasimme Tuusulaan kotiin, jossa saunatimme kaikki rojuni.
                           Tämä on viimeinen päivitykseni matkablogiini. Mitä sitten opin matkallani? Osaan reagoida spontaanisti, osaan keskustella ja (oletettavasti) kirjoittaa eri venäjänkielen tyyleillä, mutta kaikki tämä on vain koulussa opittua asiaa. Ennen Venäjä oli minulle vain yksi suuri kysymysmerkki, jota yritin avata kielenpuolelta, mutta nyt Venäjä on avautunut minulle enemmän. Jäljelle minulle on jäänyt yksi kysymys: ”Mitä helvettiä Venäjä!?”
Kokonaisuudessaan Venäjä on paradoksien maa ja on todella kuvaavaa sanoa, että siellä mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Jään kaipaamaan aikaani Tverissä ehkä enimmäkseen toisen arjen kannalta, sillä se oli erillään omasta arjestani Tampereella ja kaverit olivat lähellä Tverissä. Kaikki olivat tavoitettavissa helposti, mutta omaa aikaa sai kun vain tahtoi. Jään kaipaamaan asunto 21:stä vessa-aforismeineen, vesihanaongelmineen ja jatkuvine ovenkoputuksineen. Asuntomme oli kaiken toiminnan keskipisteessä, sillä se oli tavaransäilytysvarasto, bileluukku, löytötavaratoimisto, tiedustelutoimisto, kampaamo-& kynsistudio, yleinen odotushuone sekä hengailupaikka pyykkejä odotellessa. Jään kaipaamaan kommunalka-arkeamme Julian, Katjan ja Serafiman kanssa. Haluan kiittää Juliaa ja Katjaa, joiden kanssa elämä oli mutkatonta ja hauskaa. Serafimaa haluan erityisesti kiittää huoneen jakamisesta ja parempaa kämppäkaveria en olisi voinut toivoa! Olette rakkaita!
Kiitoksen ansaitsevat myös kaikki muut Tverissä kanssani opiskelleet ystävät, kaverit, toverit ja muut otukset! Haluan kiittää torakoita siivousinnon nostamisesta! Haluan kiittää opettajiamme, jotka onnistuivat takomaan tietoa paksuun kallooni, pakottivat pitämään menestyksekkään puheen konferenssissa ja auttoivat kaikin mahdollisin tavoin ollessani Tverissä.

Tämä on nähtävissä suoraan edessä vessassa istuessa.

Olin peloissani lähtiessäni rajan taakse, enkä oikein osannut odottaa mitään, mutta asennoiduin valmiiksi kohtaamaan kaiken varauksella. Lähtiessäni Tveristä taas en olisi halunnut lähteä vielä, sillä minusta tuntui siltä kuin en olisi vielä ollut siellä kolmea kuukautta. Nyt olen kiitollinen itse Venäjälle, joka tarjosi minulle rauhallisen ja ongelmattoman ajan syleilyssään, vaikka mitä vain olisi voinut tapahtua. Haluan ehdottomasti vielä palata sinne, kun vain tulee mahdollisuus!

Näkemisiin Tver!

 Kiitos vielä kaikille blogiani seuranneille! Tämä matka päättyi tähän, mutta nyt suunnataan nokka kohti uusia kommelluksia!