Voiton päivä

9. päivänä kuluvaa kuuta vietettiin Voiton päivää, joka on Venäjän yksi kuuluisimmista juhlista. Täällä Tverissä ihmiset siirtyivät ulos osallistumaan Voiton päivän menoihin, sillä kaupungissa järjestettiin jonkin sortin kulkue lähellä Voito obeliskiä. Obeliskin olin etsinyt jo kerran aikaisemminkin liittyen käytännön koulutehtävään, jonka suoritimme reissumme alussa (tuolloin oli tarkoitus kysyä paikallisilta tietä jonkin muistomerkin luo), mutta nyt menimme seuraamaan Voiton päivän meininkiä. Päivä oli lämmin, oikeastaan lähempänä kuumaa, mutta en antanut sen häiritä itseäni. Olimme liikkeellä kaksin Sinin kanssa ja ilmeisesti missasimme paraatin, joka järjestettiin aamupäivällä. Saavuimme paikalle noin kahden aikaan iltapäivällä. Obeliski on siis suuri tornimainen muistomerkki, jonka päällä paloi tuli sodan uhrien muistolle ja jonka juurelle ihmiset olivat vieneet suuret määrät kukkia. Minua hieman ärsytti se, miten koko touhusta on tehty paraatimainen kansanjuhla, vaikka kyseessä on varsin karmean asian muistojuhla. Perimmäisenä ideana on kuitenkin muistaa sodassa taistelleita ja kaatuneita uhreja, jotka puolustivat isänmaata Toisen maailmansodan aikana.
Paikan päällä oli päivän kunniaksi pystytetty lava, jolla vissiin esitettiiin jonkinlaista ohjelmaa ja vähän turhan kovalle säädetyt äänentoistolaitteen huusivat vanhoja venäläisiä aiheeseen sopivia lauluja. Kiersimme puiston kertaalleen läpi katsellen perheiden käyskentelyä puiston yhteydessä, mutta näki siellä päivän aitoa sanomaakin muistavia iäkkäitä ihmisiä. Eräskin mummo itki avoimesti muistomerkin edessä.

Obelisk pobedy

Saapuminen paikalle.

Hyvää Voitonpäivää! 1941-1945

Nimilistoissa oli nimiä. Teksti käännettynä:"He eivät palaa sodasta koskaan..."