Parturi-Kampaamo Paula

Nyt sitä päästään koulutöiden makuun! Minun on tarkoitus kirjoittaa noin 2-4 sivun mittainen essee aiheesta ”isät ja lapset” Aleksandr Pushkinin teoksessa ”Asemanhoitaja” (Станционный смотритель). Kirjoitettuna on jo hieman vajaa kaksi sivua, jonka sain tiistai-illan aikana aikaiseksi aina siihen asti, kunnes eräs yläkerran naapureistani Sini keksi alkaa poistaa teipillä kiinnitettyjä hiustenpidennyksiään eikä pystynytkään hommaan itse. Tästä syystä pimeänä toimiva Parturi-Kampaamo-Kynsistudio Paula laajensi toiminta-alaansa hiustenpidennysten poistoon. Hommaan upposi näppärästi puolisentoista tuntia, mutta kyllä näpertämistäkin riitti! Ilman minua Sinillä olisi vieläkin kiinalaista tukkaa päässä, mutta nyt on ”tukiaiset” poistettu. Homma sujui huomattavasti kätevämmin, kun keksimme liottaa teippien liimoja hoitoaineen ja hiusöljyn avulla. Kotopuolessa olen leikellyt niin omia, veljeni kuin äitinikin hiuksia, mutta myös värjännyt kavereiden kuontaloita. Viime viikonloppuna laajensin kauneudenhoitoalaani kynsienhoitoon ja tein tälle samaiselle Sini-neitoselle kynsihoidon, johon sisältyi kynsinauhojen poisto, kynsien viilaus, juonteiden poisto sekä kiillotus ja pisteenä i:n päälle vielä lakkaus.

Sotavälineistö. Kyllä, kokis kuuluu asiaan.

Lopputulos. Harjauksen jälkeen kampaus oli vähemmän peikkomainen.

Tässä ovat ne poistetut "Tukiaiset", joiksi Sini niitä itse nimitti.

Saimme uuden lukujärjestyksen joka astuu voimaan ensiviikosta alkaen. Syy aikataulujen muutoksiin lienee remontti, joka tapahtuu yläkerrassa. Tästä syystä vihaan tulevia keskiviikkoja koko sydämestäni. Kahdeksanaamun vielä kestäisin, mutta ajatuskin TUPLATUNNISTA (reilu 3 tuntia tauon kanssa) Venäjän yhteiskuntaoppia heti aamusta herättää äkillisen halun kokeilla vieläkö Volgan jää kestää (opiskelijaversio venäläisestä ruletista)! Opettaja kyllä tuntee asiansa, mutta voisi mielestäni puhua hieman hitaammin, kovempaa ja selkeämmin ja hitto vieköön poiketa joskus kaavasta. Onneksi tätä kidutusta vastaan perjantait ovat vapaat, mutta joka toinen viikko menemme perjantaisin ekskursiolle ennalta määrättyyn kohteeseen, joka on tällä viikolla Pauligin tehdas Tverissä. Tulee mielenkiintoista.

Meillä on jonkinlainen kansainvälinen tapahtuma heti ensikuun alussa, jossa jokaisen maan edustajat pitävät esityksen esitellen omaa maataan. Meidän suomalaisten esitykseen kuuluu osuus, joka esittelee ruokaa, hieman kieltä ja musiikkia. Minä kuulun ryhmään, joka laulaa Ievan polkkaa kiinalaisille, skotlantilaisille ja venäläisille (ei siksi, että osaisin laulaa vaan siksi, että osaan/tunnen laulun)! Tätä oikeastaan en jaksaisi odottaa, etenkin kun on ennalta sovittu, että poistumme lavalta tanssien letkajenkkaa paikallisten toiveesta.

Mutta mitäpä olisikaan Venäjä ilman tunnettua yllätys-tekijää! Se toimii kuin Karma, it’s never too far behind you! Kaverini Julia ja Katja olivat Lentassa ostoksilla, kunnes he todistivat kiinnostavaa tapahtumaa, jossa nuori työmies peruutti trukilla leipäosastolla päin seinää vasten seisovia kattoa kannattelevia rakenteita, jonka seurauksena katto rymähti alas. Nyt en siis puhu koko rakennuksen katosta, vaan metallisista osista koostuvasta välikatosta, jonka päällä kulkee muun muassa sähköjohtoja. Tänään kauppareissulla todistimme Sinin kanssa miten lunta humahti alas katolta kohdasta jonka ali olimme juuri kulkeneet, mutta ihan vain tuplasäikähdyksen tähden lunta tipahti vielä toisenkin kerran takaamme toisesta kohdasta, kun käännyimme risteyksestä ylittämään tietä. Voin sanoa, että olisi saattanut ottaa päähän (sanan joka merkityksessä), jos olisimme jääneet alle, sillä lunta ei pudonnut mitenkään vähän. Kaduilla kulkeminen on eräänlaista selviytymistaitselua, sillä joutuu kurkkimaan katonharjalle metristen jääpuikkojen varalta ja samalla joutuu katsomaan mihin astuu peilijäisten katujen takia! Но эта – Россия! Sellaista se Venäjällä on!