Ensimmäinen päivä pulkassa.

Uskomatonta miten pitkältä voi yksi päivä tuntua! Ihan kuin olisin ollut täällä jo viikon! Aamulla olimme vielä aivan unenpöpperöisessä koomassa kaikki, kaksi meistä onnistui nukkumaan voimaunet, mutta minähän en niihin kahteen kuulunut. Myöhemmin päivällä lähdimme kauppaan. Tämä taisikin olla yksi rankimmista kauppareissuista elämäni aikana, sillä jouduimme ostamaan oikeasti kaikkea aina pesuaineista juomaveteen asti. 

                                           Eikä tässä edes ollut kaikki!

Tarkoituksenamme oli valmistaa täytettyjä paprikoita, mutta homma tyssäsi paikalliseen jauhelihaan. Liha, jonka ostimme tuoretiskiltä, oli jo osittain ruskean mätänevää. Tiskillä päällimmäiset lihat olivat punaisia ja tuoreennäköisiä, mutta tietenkin se eukko tonki meille sieltä pohjalta ruskeaa vanhahtavaa lihaa. Siihen vesittyi unelma siitä ruoasta, jonka sijaan keittelimme sitten ah niin ihania pelmenejä (<3) smetanan ja jonkinlaisen salaattisekoituksen kera. Onnistuimme myös ostamaan itsellemme liittymät omatoimisesti, en kyllä tiedä olisiko meidän pitänyt edes hoitaa sitä asiaa itse… Yksi asia jälleen pois päiväjärjestyksestä!

Lisäksi porukkamme tuhkimotyttö Julia otti ja siivosi rikkalapion ja luutun kanssa asuntomme lattiat samalla kun meikäläinen kuori perunoita ruokaa varten. 

                                           Kuvanlaatu ei ole parasta luokkaa mutta tässä on hurmaava keittiömme!

Minun ja Seran huone. Kuvassa on minun punkkani ja kuvakulmasta oikealla sijaitsee seran sänky ja huoneen ovi.

Vessan nimeksi on tullut Santeri pöntön selkänojaan kiinnitetyn tarran mukaan. Kylpyhuonekin on oma ilmestyksensä aina sairaalan sinisestä suihkuverhosta lähtien. Vessaamme valvoo kuitenkin arvokas henkilö!

Prinsessa Diana

Pienten päiväunien ja teehetken jälkeen lähdimme vielä ulos katselemaan kaupunkia ja räpsimään otoksia paikallisesta arkkitehtuurista, josta pääsen nyt jakamaan kuvia! Kaduilla oli kylmä (pakkasta oli suunnilleen -10 astetta. Oli kiinnostavaa nähdä miten erilaista Venäjällä katumaisema kaupungissa näyttää. Ainakaan täällä ei kaduilla loju koiran jätöksiä! Illalla menimme melko lyhyellä varoitusajalla vielä istumaan paikalliseen Kalinin-nimiseen baariin, jonka savuisessa tunnelmassa tutustuimme muihin kansainvälisen asuntolan asukkeihin.

Epäilemättä neuvostoliiton ajalta hurmaava asuinrakennus!

Kaupungissa oli rauhallista sinisen hetken lähestyessä. Täällä ei tunneta myöskään katujen hiekoituksen hienoa tarkoitusta.

Tämä taisi olla paralleli-kahvilan seinässä.

Tykkään tästä arkkitehtuurista vanhoissa puutaloissa. Ikäväkyllä monet puutaloista olivat palaneita tässä korttelissa.