Menestysten maanantai

Ensimmäinen maanantai Tverissä ja olo on kuin voittajalla itse kullakin. Katja sai kesätyön Amerikasta ja oma ientulehdukseni on paranemaan päin. Tälle kilistelimme illallisella, joka koostui siis Sovetskoe shampanskoesta (kuohuviini), täytetyistä paprikoista ja kiinnostavista pöytäkeskusteluista. 

Sera ja skumppa

                                                                                                                       Tämän ja eilisen aikana olemme kohtalotovereideni kanssa ehtineet tutustua jo yliopistobyrokratiaan, paikalliseen kaivoon, Volgaan (!) sekä pankkiautomaatteihin. Perussettiä, mutta jotenkin kaikki mitä teen täällä epäilyttää ensimäistä kertaa asioita hoitaessa. Jo pelkästään se, että pankkiautomaatti nielee koko korttini kitusiinsa, nosti niskavillani pystyyn. Mikä luottamuspula? Never heard. Alan ehkä hieman jo tottua siihen, miten asiakaspalvelu täällä toimii, ainakin asenteen puolelta. Kaikki vanhemmat asiakaspalvelijat ovat töykeitä kivimuuria naamallaan kantavia eukkoja, joilla on santaa alakerrassa. Tai siltä ainakin vaikuttaa. Nuoremmat ovat jo hieman kohteliaampia eivätkä sentään pyörittele silmiään. Но эта Россия! Sellainen se Venäjä on.

Blinit olivat enemmän lettuja, mutta kuulinkin, että ne paksut blinit jotka lännessä tunnetaan, ovat vain länsimaalaisten kuvitelmaa blineistä.

Pushkinin patsas Volgan rannalla.

                           Kävimme myös ensimmäistä kertaa sekä blineillä paikallisessa Paralleli-kahvilassa sekä ihan lounaalla paikallisessa ravintolassa, jonka nimeä en enää muista. 5-6 eurolla sai aterian johon sisältyi nuudelikeitto, haluamansa salaatti kulho majoneesin kanssa, pää ruoka johon sisältyi jokin kotletintapainen ja lisäke (itselläni oli kanakotletti sekä riisiä) ja tietenkin haluamansa mehu. Tänään kävimme myös venäläisten opiskelijoiden opastamalla kaupunkikierroksella Tverin keskustassa! Otimme hommaksemme myös lahjoa alakerran vahtimestarimummelit joita kutsumme keskenämme yksinkertaisesti babushkoiksi. Kyseessä on kaksi kivimuurinaamaista rouvaa, jotka saivat meiltä Fazerin sinistä suklaata. Ensimmäisen naama suli sekunneissa ja hän hymyili kultahampaat vilkkuen. Toinen mummo taas veti tästä vieläkin paremmaksi, ja alkoi hymyillen vuolaasti toivottaa meille hyvän elämän lisäksi hyviä miehiä, kauniita lapsia, menestystä ja ynnä muuta ihanaa! Tässäkin touhussa oli oma lehmä ojassa, sillä olimme ennen tänne tuloa saaneet vinkin, että alakerran babushkat kannattaa lahjoa ja he suhtautuvat sinuun ja vieraisiisi lämpimämmin.
                           Ensimmäisenä koulupäivänämme jouduimme heti tasokokeeseen, JOKA KESTI IKUISUUDEN. Luokkahuone oli pieni, kuuma ja ahdas (Tämän tekstini otsikon voi siksi käsittää siis kahdella tavalla) ja kokeessa oli ainakin 20 sivua yhteensä, joista n. 18 oli monivalintatehtäviä ja viimeiset kaksi olivat Leo Tolstoin opiskelu-urasta kertova teksti ja SIIHEN LIITTYVÄT MONIVALINNAT. Plus tietysti pieni essee: ”Miksi opiskelen venäjänkieltä.” Koe oli puuduttava mutta opettajat vaikuttivat oikein mukavilta ja herttaisilta. Plussaa on myös se, että heidän puheestaan sain selvää! Tutustuimme myös asuntolarakennuksemme vieressä olevaan ruokalarakennukseen. Nyt kun ruoasta on puhe, niin mainittakoon, että se aiemmin ostettu mätä jauheliha tuli vietyä ulos roskiksen viereen, josta paikallinen viiden kulkukoiran lauma luultavasti käy sen popsimassa pois. Emme ole kyllä kulkukoiria vielä nähneet, mutta toivottavasti en törmää niihin ainakaan itsekseni sillä ne saattavat käydä kimppuun.
                           Ilmeni, että minulla ja kämppäkavereillani Julialla, Seralla ja Katjalla kävi tuuri: netti vaikuttaa toimivan täällä melko hyvin (TOISTAISEKSI!), kun taas toisten kavereidemme asunnossa netti ei ota toimiakseen ja sulakekin meni tohjoksi niin, että lamppu sylki kipinöitä katossa… Sellainen on Venäjä. Löysimme myös kiinnostavia katugraffiteja joista irtosi huumoria. Lisäksi sain uuden lempinimen: PYGMI.

VOLGAAAAA!!!

Vapaa käännös: "Mitä mulkkuja ympärillä!". Toinen hilpeyttä herättänyt kuva esitti lerssiä ja sen viereen oli kirjoitettu: "Ei tällaista tarvi tehdä!"

Hilpeyttä.

 

Setä Lenin!