Tappajapurilainen ja räjähtävä pastakastike

Jättipurilainen Rusburgerissa.

Kävimme paikallisessa ostoskeskuksessa Rubinissa, josta en saanut otettua kuvia, sillä kamera jäi kotiin. Paikka oli luonnollisesti valtava, siellä oli pieniä akvaarioita aulassa (joissa ui muun muassa pieniä haita), elokuvateatteri, tusinoittain vaateliikkeitä ja ruokapaikkoja. Menimme sinne trolleybussilla, joka jumittui ruuhkaan Tverskaja ulitsalla (pääkatu) ja koimme siinä samalla paikallisen liikenneruuhkan, jossa kaikki rynnivät pienimmistäkin väleistä läpi ja törmäyskurssit ovat lähellä. Rubinissa tulin syöneeksi elämäni suuriman hampurilaisen! Kyllä siinä Hesburger ja mäkkäri kalpenivat, kun sain ruokani eteeni, mutta kyllä maistuikin hyvältä. Ateriaani kuuluivat hampurilainen, lohkoperunat ketsupilla sekä juoma ja koko helahoidon hinnaksi muodostui 300 ruplaa eli suunnilleen 7,5 euroa.

Tämä kuva on Lentasta. Ostin kyseisen leivän hintaakin sille kertyi huikean euron verran!

Osallistuin asunnossamme järjestettyyn illanviettotapahtumaan, jotka loppujen lopuksi muuttuivat pippaloiksi. Olen ylpeä itsestäni jo yksistään siksi, että osallistuin sosialisointiin, mutta vielä enemmän olen tyytyväinen siitä, että keskustelin venäläisten kanssa venäjäksi. En kuitenkaan lähtenyt enä jatkamaan Tverin yöhön muiden kanssa vaan jäin mieluummin kotiin soittamaan kullalleni kotiin Suomeen. Paikalla on tavallisesti suomalaisia, venäläisiä, skotlantilaisia ja ranskalaisia, joista eniten olen sosialisoinut skottien kanssa.  Aiemmin viikolla skottiporukkaan kuuluva Andrew ilmaantui ovemme taakse ja ehdotti porukalla pastailtaa. Piipahdimme Lentassa ostamassa ruokaa Serafiman ja muutamien Joensuulaisten kanssa ja myöhemmin illalla Andrew ryhtyi keittiössämme kokiksi muiden siemaillessa viiniä ja kuunnellessa Dean Martinin italialaishenkisiä kappaleita. Kommelluksitta kokkausprosessi ei sujunut, sillä Andyn paksu bolognese-kastike räjähti kattilassa ja päädyin putsaamaan tomaattikastiketta niin seinistä, hellalta kuin kokin tukastakin. Spagettia oli kokonainen vuori, mutta olihan meitä illastajiakin seitsemän. Pastaa ja punaviiniä, deliozioso!

Tänään kävimme katsomassa paikallisessa teatterissa Nikolai Gogolin näytelmän ”Reviisori”. Kyseinen näytelmä kertoo kylästä, jossa paikalliset viranomaiset ja kaupunginjohtaja järkyttyvät siitä, että Pietarista on tulossa reviisori tarkistamaan asioiden kuntoa kylään. Sitten joku äkkää, että paikalliseen majataloon on toista viikkoa sitten asettunut tarkkanäköinen nuori mies, joka varmasti on reviisori. Näin ei kuitenkaan ole vaan kaikki passaavat tätä nuorta miestä, joka ottaa totta kai kaiken ilon irti ja huiputtaa paikallisilta rahaa itselleen. Omien sanojensa mukaan hän ”ei ota lahjuksia, sillä se on moraalitonta, mutta lainaa hän voisi ottaa”. Lopulta nuori mies on huiputtanut itselleen palvelua, rahaa, suokaa ja kaupunginjohtajan tyttären sydämen, sitten hän ottaa hatkat juuri ennen kuin oikea reviisori tulee paikalle jättäen koko paikan väen pasmat sekaisin.

Iso osa juonesta meni vähän ohi, mutta ihan hauska näytelmä se oli. Salissa oli todella kylmä ja edessäni istui pitkä mies, joka otti asiakseen istua mahdollisimman paljon näkökenttäni edessä. Tyypillistä. 

Takaisin päin tullessa oli niin hirvittävän kylmää ja tuulista, että äkkiä ymmärsin merkitykset sanontojen "kylmä kuin ryssän helvetissä" ja "tuulee kuin venäläisessä elokuvassa" takana!